Suomi ei ole viime vuosina mässäillyt olympiakullilla: viimeksi
suomalainen on seissyt olympialaisten mitalienjaossa ykköspallilla vuonna 2008.
Yhdistyksen puheenjohtaja, pohjalainen Martti Mietaa-Nurmi, on hyvin huolissaan
vallitsevasta asiaintilasta. Harjoitusottelun tuoksinnassa haastateltu juniorijääkiekkovalmentaja
Mietaa-Nurmen mukaan suomalaisnuoret ovat muuttuneet parissa vuosikymmenessä pullamössöksi.
- Nykyään ihmetellään joka toinen vuosi, että miksi suomalaiset ei
pärjää olympialaisissa. No ei siinä perkele mitään viisasten kiveä tarvita sen
tajutakseen! Suomalaisjunnut pitää tuoda harjoituksiin aina autolla, älypuhelimia räplätään vuorokauden ympäri ja treenataan kun huvittaa jos silloinkaan. Yritä tässäkin nyt
sitten valmentaa, tällaisia paskahousuja ja itkupillejä koko porukka!,
Mietaa-Nurmi tuhahtaa.
Hikeä ja mustikkasoppaa
Mietaa-Nurmi ohjastaa haastattelun ohessa perustamansa jääkiekkoseuran,
Pohjanmaan Viréen E-junioreita omassa kilpasarjan ottelussaan. Vaativa
valmentaja ei neuvojaan säästele, kun suojattinsa puhisevat reippaasti jäällä.
- Vedä Eetu aikasemmin äläkä nyt tossa vaiheessa enää syötä saatana! Ei
se vastustajan veskari saa omia silmiäänkään kiinni, Leevikin teki tänään varmaan
ensimmäisen maalinsa ikinä! Vaihtoon tollasen suorituksen jälkeen! Ja tosta
tulee todellakin sakkoja!
- Isä, mun polvi tuntuu oikeesti jo aika pahalta, mä en tiedä voiks
sillä enää pelata, Eetu hiljaisena vihjaa valmentajaisälleen vaihtopenkille istuuduttuaan.
- No sitten luistelet kivun pois! Mitä luulet, jäikö Lasse Virén
valittamaan polveaan kun se kaatu Münchenissä 1972? Ämmä.
Suomalaisen Sisun puheenjohtaja ei kaipaa perinteisiin
valmennusmetodeihin minkäänlaista reformia. Tie takaisin menestykseen on "hyvin yksinselitteinen": muutoksia tulee tehdä valmennuksen sijaan
kasvatukseen. Myös kouluun kaivataan lisää kuria.
- Lapset ei enää koulun jälkeen mene pelaamaan pihapelejä niin kuin me
tehtiin, ei minun nuoruudessani ollut mitään älypuhelimia millä olisi voinut tuhlata
aikaansa. Me juostiin aina koulun jälkeen kotiin, heitettiin reput eteiseen ja
mentiin pihalle hikoilemaan milloin minkäkin lajin parissa, melkein kaikki
välineetkin tehtiin itse. Nykyajan nuorilla hikoaa korkeintaan niiden pienet pallit
siellä jossain tablettien ja älypuhelinten valtakunnassa, jumalauta! Ja mikään
ei toiminut paremmin palautusravintona kuin mustikkasoppa ja sen se tekee
edelleen. Eikä sitä asiaa tarvitse minkään vitun akateemikon tulla tähän vahvistamaan,
Mietaa-Nurmi huutaa.
- Lisäksi kouluihin pitäisi palauttaa entisaikojen kuri ja säännöt! Ei muuta kun
aasihattu päähän pelleilijöille, karttakeppiä sormille ja nurkkaan häpeämään.
Kinkkisimmille tapauksille kunnolla ympäri korvia, ei poikkeuksia tähän.
Valmennukseen ei muutoksia
Suomalainen urheiluvalmennus on Mietaa-Nurmen mukaan aivan riittävän
hyvällä tasolla. Hän uskoo vakaasti 1970-luvun harjoitusmetodeihin, joilla
olympiamitaleita satoi kesät talvet.
- Eipä vielä silloin paljon Etiopian pojat hätyytelleet meijän
juoksijoita, kohta ne ottaa kiinni jo hiihtäjätkin. Kyse ei ole siitä, etteikö
nämä 50 vuotta vanhat treenimetodit toimisi enää, kaikki on junioreista itsestään kiinni.
Sanoohan sen nyt terve järkikin. Ennen edistystä mitattiin sekuntikellolla,
nykyään mitataan ehkä jotain vitun hapenottokykyä. Jollei harjoittelussa mitata aikaa, mitattavan asian tulee minun mielestäni olla hien määrä.
Pohjanmaan Viréen kiekko-ottelu päättyi rumiin lukemiin. Uumajalainen
harjoitusvastustaja nappasi pohjalaisten päänahan 1-10 loppuluvuin.
Vastustajajoukkueen valmentaja käy herrasmiesmäisesti kiittämässä
isäntäjoukkueen valmentajaa hyvin järjestetystä ottelutapahtumasta.
- Vi var väldigt lyckliga, ni hade jätteskickliga spelare på isen. Lycka
till för kommande säsongen och kittos för matchen, hymyilevä ruotsalaiskollega
toteaa Mietaa-Nurmelle.
- Tak, Mietaa-Nurmi murahtaa silmät naulittuna alaviistoon.
Ruotsalaisjoukkueen taustajoukot pitävät pitkän palaverin ottelun
jälkeen ennen perinpohjaista venyttelyä. Pohjalaiset soturit jäävät luistelemaan kenttää päästä päähän 30
kertaa: kolme kentänmittaa per päästetty maali.
Kun Viréen loppuverryttely on suoritettu, Eetu Mietaa-Nurmi tulee
varovasti, silminnähden murheellisena ilmoittamaan isälleen tuoreimmat
tunnelmansa.
- Isä, mä en vaan vieläkään oikeen tykkää jääkiekosta. Mun polvi...
- No sittenhän taidat kaivata hieman vaihtelua! Lenkkikamat ylle ja
loput varusteet autoon. Jollei motivaatio ala siitä kohoamaan niin mistä sitten, senkin vätys, lienetkö isäs poika ollenkaan. Nähdään kotona!