"Tie urheilumenestykseen on hyvin yksiselitteinen"

Yhä harvempi suomalainen urheilijalupaus nousee lajinsa tähtitaivaalle. Koulukuntia huippujen valmentamiseen on maailmalla monia, ja itse kullakin on omat perustelunsa suomalaisen urheiluhuippujen lukumäärän vähentymiseen viime vuosikymmenten aikana. Asiasta kantaa erityishuolta Suomalainen Sisu ry, jonka pyrkimys on nostaa Suomen urheilumenestys takaisin entiseen loistoonsa.

Suomi ei ole viime vuosina mässäillyt olympiakullilla: viimeksi suomalainen on seissyt olympialaisten mitalienjaossa ykköspallilla vuonna 2008. Yhdistyksen puheenjohtaja, pohjalainen Martti Mietaa-Nurmi, on hyvin huolissaan vallitsevasta asiaintilasta. Harjoitusottelun tuoksinnassa haastateltu juniorijääkiekkovalmentaja Mietaa-Nurmen mukaan suomalaisnuoret ovat muuttuneet parissa vuosikymmenessä pullamössöksi.

- Nykyään ihmetellään joka toinen vuosi, että miksi suomalaiset ei pärjää olympialaisissa. No ei siinä perkele mitään viisasten kiveä tarvita sen tajutakseen! Suomalaisjunnut pitää tuoda harjoituksiin aina autolla, älypuhelimia räplätään vuorokauden ympäri ja treenataan kun huvittaa jos silloinkaan. Yritä tässäkin nyt sitten valmentaa, tällaisia paskahousuja ja itkupillejä koko porukka!, Mietaa-Nurmi tuhahtaa.

Hikeä ja mustikkasoppaa

Mietaa-Nurmi ohjastaa haastattelun ohessa perustamansa jääkiekkoseuran, Pohjanmaan Viréen E-junioreita omassa kilpasarjan ottelussaan. Vaativa valmentaja ei neuvojaan säästele, kun suojattinsa puhisevat reippaasti jäällä.

- Vedä Eetu aikasemmin äläkä nyt tossa vaiheessa enää syötä saatana! Ei se vastustajan veskari saa omia silmiäänkään kiinni, Leevikin teki tänään varmaan ensimmäisen maalinsa ikinä! Vaihtoon tollasen suorituksen jälkeen! Ja tosta tulee todellakin sakkoja!

- Isä, mun polvi tuntuu oikeesti jo aika pahalta, mä en tiedä voiks sillä enää pelata, Eetu hiljaisena vihjaa valmentajaisälleen vaihtopenkille istuuduttuaan.

- No sitten luistelet kivun pois! Mitä luulet, jäikö Lasse Virén valittamaan polveaan kun se kaatu Münchenissä 1972? Ämmä.

Suomalaisen Sisun puheenjohtaja ei kaipaa perinteisiin valmennusmetodeihin minkäänlaista reformia. Tie takaisin menestykseen on "hyvin yksinselitteinen": muutoksia tulee tehdä valmennuksen sijaan kasvatukseen. Myös kouluun kaivataan lisää kuria.

- Lapset ei enää koulun jälkeen mene pelaamaan pihapelejä niin kuin me tehtiin, ei minun nuoruudessani ollut mitään älypuhelimia millä olisi voinut tuhlata aikaansa. Me juostiin aina koulun jälkeen kotiin, heitettiin reput eteiseen ja mentiin pihalle hikoilemaan milloin minkäkin lajin parissa, melkein kaikki välineetkin tehtiin itse. Nykyajan nuorilla hikoaa korkeintaan niiden pienet pallit siellä jossain tablettien ja älypuhelinten valtakunnassa, jumalauta! Ja mikään ei toiminut paremmin palautusravintona kuin mustikkasoppa ja sen se tekee edelleen. Eikä sitä asiaa tarvitse minkään vitun akateemikon tulla tähän vahvistamaan, Mietaa-Nurmi huutaa.

- Lisäksi kouluihin pitäisi palauttaa entisaikojen kuri ja säännöt! Ei muuta kun aasihattu päähän pelleilijöille, karttakeppiä sormille ja nurkkaan häpeämään. Kinkkisimmille tapauksille kunnolla ympäri korvia, ei poikkeuksia tähän.

Valmennukseen ei muutoksia

Suomalainen urheiluvalmennus on Mietaa-Nurmen mukaan aivan riittävän hyvällä tasolla. Hän uskoo vakaasti 1970-luvun harjoitusmetodeihin, joilla olympiamitaleita satoi kesät talvet.

- Eipä vielä silloin paljon Etiopian pojat hätyytelleet meijän juoksijoita, kohta ne ottaa kiinni jo hiihtäjätkin. Kyse ei ole siitä, etteikö nämä 50 vuotta vanhat treenimetodit toimisi enää, kaikki on junioreista itsestään kiinni. Sanoohan sen nyt terve järkikin. Ennen edistystä mitattiin sekuntikellolla, nykyään mitataan ehkä jotain vitun hapenottokykyä. Jollei harjoittelussa mitata aikaa, mitattavan asian tulee minun mielestäni olla hien määrä.

Pohjanmaan Viréen kiekko-ottelu päättyi rumiin lukemiin. Uumajalainen harjoitusvastustaja nappasi pohjalaisten päänahan 1-10 loppuluvuin. Vastustajajoukkueen valmentaja käy herrasmiesmäisesti kiittämässä isäntäjoukkueen valmentajaa hyvin järjestetystä ottelutapahtumasta.

- Vi var väldigt lyckliga, ni hade jätteskickliga spelare på isen. Lycka till för kommande säsongen och kittos för matchen, hymyilevä ruotsalaiskollega toteaa Mietaa-Nurmelle.

- Tak, Mietaa-Nurmi murahtaa silmät naulittuna alaviistoon.

Ruotsalaisjoukkueen taustajoukot pitävät pitkän palaverin ottelun jälkeen ennen perinpohjaista venyttelyä. Pohjalaiset soturit jäävät luistelemaan kenttää päästä päähän 30 kertaa: kolme kentänmittaa per päästetty maali.

Kun Viréen loppuverryttely on suoritettu, Eetu Mietaa-Nurmi tulee varovasti, silminnähden murheellisena ilmoittamaan isälleen tuoreimmat tunnelmansa.

- Isä, mä en vaan vieläkään oikeen tykkää jääkiekosta. Mun polvi...

- No sittenhän taidat kaivata hieman vaihtelua! Lenkkikamat ylle ja loput varusteet autoon. Jollei motivaatio ala siitä kohoamaan niin mistä sitten, senkin vätys, lienetkö isäs poika ollenkaan. Nähdään kotona!